Ennakko: Funny People

Komediaelokuvien vaativalla alalla ei kukaan ole viime vuosina ollut menestykkäämpi, kuin Judd Apatow. Mies on ollut vastuussa viime vuosien menestyneimmistä komedioista tuottajana, ohjaajana ja kirjoittajana. Mies kokeilee jälleen taitojansa ohjaajana pian ensi-iltaan saapuvassa Funny People elokuvassa.

Funny People kertoo George Simmonsista (Adam Sandler), joka on erittäin menestynyt ja itsekäs koomikko. Hän kuulee lääkäriltään sairastavansa kuolettavaa tautia ja tulevansa menehtymään vuoden sisään. Ira Wright (Seth Rogen) taasen on huonosti menestyvä stand-up koomikko, kuka etsii vielä itseään lavapersoonana. Eräänä iltana he esiintyvät samalla stand-up-klubilla ja George pitää Iran esityksestä, kenties nähden hänessä nuoren itsensä. George palkkaa Iran omaksi assistentikseen ja lämmittelijäkseen. Miehet ystävystyvät ja auttavat toinen toistaan ongelmissa; uralla ja kuoleman käsittelyssä. Pian kuitenkin George saa tiedon, että hänen tautinsa on alkanut parantumaan. Samaan aikaan hänen menneen elämänsä rakkaus Laura (Leslie Mann) saapuu kuvioihin. Laura on naimisissa Clarken (Eric Bana) kanssa, seikka joka hidastaa Georgea hieman.

Pitkälti elokuva koostuu läjästä Apatowin vakionäyttelijöitä kuten; Rogen, Jonah Hill ja Apatowin vaimo Mann. Apatow ja Sandler ovat keskenään vanhoja ystäviä, ollessaan kämppiksiä 90-luvun alussa. Komediaelokuvat ovat genrenä ehkä eniten mielipiteitä jakava. Mielipiteet jakautuvat satoihin pieniin eri mieltymyksiin ja universaalisti miellyttäviä komedioita on vaikea löytää. Apatow on kuitenkin onnistunut luomaan itselleen kultakaivoksen, joka syöksee ulos joka vuosi muutaman elokuva, joiden voi aina odottaa olevan hauskoja. Nerokkaiden viral-videoiden ja markkinointikampanjoiden avulla ne ovat tuottaneet pelkästään Yhdysvaltojen lippuluukuille lähes miljardi dollaria. Hän on antanut menestymismahdollisuuden lukuisille lupaaville koomikoille, jotka ovat hänen alaisuudessaan puhjennet kukkaan ja saavuttaneen elokuvatähden aseman. Adam Sandler on myös ollut äärimmäisen menestynyt tuotantoyhtiö Happy Madisoninsa kautta, mutta kriitikoiden mielipiteet hänen elokuviansa kohtaan ovat jatkuvasti negatiivisempia. Eikä suotta, Sandler on tyytynyt tekemään komedioita kieli keskellä suuta, ja luottanut maineensa vetävän rahaa lippuluukuilla.

Funny Peoplessa näemme kuitenkin astetta vakavamman Adam Sandlerin, miehen joka katosi sitten Punch-Drunk Loven sekä ei niin vakuuttavan Reign Over Me:n. Osa tutuistani sanoo olevansa lopen kyllästynyt Sandlerin toilailuihin ja Rogeninkin naama alkaa jo kuulemma kyllästyttää. He ovat tyhmiä, tai väärässä. Molemmat ovat tavattoman hauskoja näyttelijöitä, mikäli olosuhteet ovat kohdillaan. Tässäkin kyseisessä elokuvassa, molempien hahmot on käsikirjoitettu varta vasten heitä varten. Vakaasti uskon Funny Peoplen olevan hauska elokuva, vaikka en sitä vielä olekaan nähnyt. Näitä asioita on vaikea selittää. Kuten sitä minkä takia Will Ferrel on mielestäni maailman hauskin ihminen.

Trailer: The Fantastic Mr. Fox

Wes Andersonin esikoisanimaatioelokuva, The Fantastic Mr. Fox, on vihdoin saanut ensimmäisen virallisen trailerin. Kyseinen elokuva kertoo stop motion- animaation turvin Roald Dahlin samannimiseen lastenromaaniin perustuvan tarinan viekkaasta ketusta, joka varastaa kanoja, ankkoja ja kalkkunoita varakkailta ja ilkeiltä maanviljelijöiltä, ruokkiakseen perheensä. Näistä jännitteistä seuraa hektinen kissa ja hiiri- leikki Mr. Foxin sekä edellämainituiden maanviljelijöiden kesken.

Elokuvan casting on Wes Andersonin elokuville tuttuun tyyliin käsittämättömän nimekäs; pääosia The Fantastic Mr. Foxissa näyttelee George Clooney, Cate Blanchett, Bill Murray, Jason Schwartzman, Meryl Streep, Owen Wilson, Michael Gambon, Willem Dafoe, Brian Cox, Adrien Brody, Anjelica Huston sekä Roman Coppola. Toisin sanoen elokuvassa siis esiintyy hyvin paljon Andersonin aiemmista elokuvista tuttuja kasvoja, muutamalla varsin tervetulleella uudella nimellä varustettuna. Odotettavissa siis on myös Andersonille varsin tuttua omaleimaista huumoria sekä villiä menoa, vaihteeksi hieman erilaisen kuoren sisällä.

The Fantastic Mr. Foxin on määrä saapua Suomessa elokuvateattereihin kuluvan vuoden marraskuun 13. päivä.

Ridley Scott ohjaa uuden Alien-elokuvan

Alien-saaga on pudonnut kauas siitä mitä se oli ensimmäisten parin elokuvan aikana. Viimeisimmät osat ovat olleet puhdasta rahastusta, joilla on vedottu fanien tarpeisiin. Kaikki elokuvalliset ansiot on heitetty sivuun ja tämän vuoksi lopputuloksen on ollut aina jotain aivan muuta. Nyt kuitenkin 20th Century Fox tahtoo tuoda Alien-brandinsä takaisin henkiin. Mikäpä olisikaan tähän käyttötarkoitukseen sen parempaa, kuin alkuperäisen Alienin (1979) ohjaaja Ridley Scott. Tätä uutista on moni odottanut kuin kuuta nousevaa; Scott vihdoinkin alkuperäisen hirviönsä kimpussa. Kirjoittaksi on uumoiltu Jon Spaihtsia, tuntematonta kaveria, kuka kuitenkin on kiinnitetty jo ties kuinka moneen projektiin. Elokuva tulisi toimimaan esiosana alkuperäiselle elokuvalle. Tämän enempää projektista ei vielä tiedetä.

Sivuseikkana alkuperäisen Alien-elokuvan traileri. Aivan älytön vielä 30 vuotta myöhemminkin:

Trailer: A Serious Man

Coenin veljekset ovat täällä taas, rakastit taikka vihasit heitä. Tämä musta komedia kertoo professori Larry Gophnikistä, miehestä kenen elämä muuttuu suuresti, kun hänen vaimonsa valmistautuu jättämään hänet. Syynä tähän on Larryn hulttioveljen asuminen heidän talossaan. Coenien veljekset onnistuvat ainutlaatuisella tavallaan luomaan surrealistisia maailmoja, joihin kuitenkin kaikki me kykenemme samaistumaan. Arkiset hahmot tuntuvat käsinkosketeltavan tutuilta. Joku saattaa syyttää heitä saman kaavan toistamisesta, mutta se taitotaso jolla he toimivat on ihailtavaa. Muutenkin 99% ohjaajista tekee saman elokuvan kerta toisensa jälkeen, vaihtaen vain ulkomuotoa ja tarinaa, itse elokuva on aina samasta puusta veistetty. Coenit, Almodovar, Mendes, Fincher ja Kaurismäki, mestareita jotka käyttävät samoja osia uudestaan ja uudestaan. Lopputulos silti on aina joillekin kultaa ja toisille roskaa.

Traileriin takaisin, kyseessä on mielestäni parhaimpia trailereita vuodelta 2009 ja paras Coenien traileri sitten The Man Who Wasn't Theren.

Trailer: The Man Who Wasn't There (2001)

Ennakko: 2012

21.12.2012. Kyseiselle päivämäärälle on spekuloitu lukemattomia maailmanlopunteorioita, joista suosituin on muinaisen Maya- kalenterin pisimmän ajanjakson päättymisestä aiheutuva kataklysmi. Tästä myytistä Roland Emmerich on ottanut vaikutteet seuraavaan maailmanloppua käsittelevään elokuvaansa, joka kantaa nimeä 2012.

Roland Emmerichin pakonomainen fiksaatio ihmiskunnan tuhoon on poikinut muun muassa sellaiset elokuvat, kuin Independence Day, Godzilla sekä The Day After Tomorrow. Jokainen näistä edellä mainituista teoksista muistetaan sangen huikeista erikoisefekteistään sekä täysin naurettavista juonistaan ja jostain sattuneesta syystä uskon, ettemme tule näkemään näiden asioiden suhteen poikkeusta tässäkään elokuvassa.


2012- elokuvan käsikirjoitus ei onneksi ole kuitenkaan pelkkä Maya- myytin plagiaatti, vaan siihen on risteytetty myös vahvoja biblikaalisia vaikutteita Nooan arkki- tarinasta. Sanomattakin lienee selvää, että tämän lisäksi juoneen on myös sotkettu kornia ja täysin tyhjänpäiväistä draamaa, jota tähdittävät John Cusack, Chiwetel Ejiofor, Danny Glover, Thandie Newton, Oliver Platt sekä Woody Harrelson.

2012 on tuleva tuhoamaan elokuvateattereita Suomessa joulukuun 20. päivä ja Yhdysvaltojen puolella rohkeimmat kriitikot uskaltavat povata siitä yhtä kuluvan vuoden kovimmista blockbuster- hiteistä. Modernia elokuvaklassikkoa siitä tuskin kuitenkaan kannattaa odottaa.

The Wolfman lykätty vuoteen 2010

Benicio Del Toron tähdittämän The Wolfmanin ensi-ilta on siirretty vuoden 2010 alkuun. Alunperin elokuvan piti tulla teattereihin jo helmikuussa 2009, sitten huhtikuussa ja lopulta marraskuussa Halloweenin alla. Nyt kuitenkin julkaisu on siirretty ensi vuoteen. Uusi ensi-iltapäivämäärä on 12. helmikuuta, ajankohta, jonka markkinointiosasto uskoo vihdoin olevan optimaalisin lipputuloja ajatellen.

Kohta vuoden päivät purkitettuna ollut elokuva jatkaa siis Universal Picturesin hyllyillä pölyttymistä, odottaen päivänvaloa. Voidaanko rivien välistä lukea, että Universal ei ole vieläkään tyytyväinen elokuvan lopputulokseen? En tiedä, mutta ihmissusiseikkailun ystävät voivat jälleen vain huokaista syvään ja tehdä kalenteriinsa tarpeelliset muutokset.

Huhu: Channing Tatum kiinnitetty The Darknessiin

Bloody-Disgustingin mukaan G.I. Joe- tähti Channing Tatum on kiinnitetty esittämään pääosaa sarjakuvaelokuvassa The Darkness. Tatum esittäisi nuorta Jackie Estacadoa, joka liittyy nuorella iällä mafiaan. New Yorkin mafiapomo yrittää kuitenkin tapattaa Jackien ennen hänen 21-vuotissyntymäpäiväänsä, jonka seurauksena hän huomaa kehonsa olevan "pimeyden" hallitsema. Kyseinen pimeys edustaa vihan henkeä (The Darkness), mikä on kulkenut hänen suvussaan sukupolvien ajan ja tästä pimeydesta Jackie ammentaa yliluonnollisia voimia itselleen.

Jos nyt mietit elokuvan potentiaalia, niin ikäväkseni joudun kertomaan, että Pang-veljekset ovat kyseisen elokuvan ohjaajat. Samat herrat siis, jotka ohjasivat Bangkok Dangerousin. Asiaa ei varmastikaan tarvitse sen enempää kommentoida.

Capricalle julkaistu vihdoin alkamispäivämäärä

Battlestar Galactican spinoff- sarjalle, Capricalle, on vihdoin nimetty alkamispäivämäärä. Syfy Channel aikaisemmin alkuvuodesta vuoti internetiin kyseisen sarjan kaksituntisen pilotin, jonka jälkeen Caprican ympärillä on liikkunut järjetön määrä huhuja. Toiverikkaimmat odottivat tämän potentiaalisen scifi- messiaan alkavan jo syksyllä, mutta Syfy Channel julkisti tänään tiedon, jonka mukaan Caprica starttaa Yhdysvalloissa 22.1.2010. Samalla kanava kertoi tilanneensa Capricaa aluksi 20 tunnin verran, mutta vielä on epävarmaa puhutaanko tällöin yhdesta pitkästä, vaiko kahdesta lyhyemmästä tuotantokaudesta.

Caprican tapahtumathan sijoittuvat 58 vuotta ennen Battlestar Galactican tapahtumia ja se kertoo cylonien luomiskertomuksen. Ronald D. Mooren mukaan Caprica on kirjoitettu esikuvasarjastaan poiketen ja kaupallisten paineiden vuoksi enemmän massoja (lue: naisia) ajatellen, sillä kriitikoiden ylisanoista huolimatta Battlestar Galactica ei koskaan ollut suurten yleisömäärien suosiossa. Tästä johtuen Capricalla on aivan omanlainen identiteetti, tarina sekä tyyli, joka kuitenkin pilotin nähtyäni onnistui allekirjoittaneen vakuuttamaan.

DVD/Blu-ray arvostelu: Revolutionary Road

Revolutionary Road (2008)

DreamWorks SKG
Kesto: 119 minuuttia
Ikäraja: K-11
Ohjaaja: Sam Mendes
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Michael Shannon, Kathy Bates

Kymmenen vuotta sitten Sam Mendes, yksi nuoremman ohjaajasukupolven lahjakkaimmista lupauksista, tarjoili meille herkullisen, mutta samalla käsittämättömän realistisen tarinan modernista suburbiasta, sen kulissien takana piilevästä perhehelvetistä, keski-iän kriisistä sekä masennuksesta. Kyseinen elokuva oli American Beauty. Nyt Mendes palaa saman teeman pariin, mutta ajassa 60 vuotta taakse päin.

Frank (Leonardo DiCaprio) ja April (Kate Winslet) Wheeler ovat täydellinen nuori aviopari. He päättävät muuttaa kahden lapsensa kanssa Manhattanin hektisestä sykkeestä Connecticutin lähiöihin, tavoitteenaan saavuttaa amerikkalainen unelma. Wheelerin perheen pinnallisen kulissin alta paljastuu kuitenkin pahoin viallinen parisuhde, joka tikittävän aikapommin tavoin säteilee henkistä pahoinvointia ja on valmis räjähtämään agressiivisesti minä hetkenä hyvänsä.

Frank työskentelee merkityksettömässä ja epäkiitollisessa toimistoammatissa, vihaten jok'ikistä työpäiväänsä. April sen sijaan huolehtii kotitaloudesta ajankuvalle ominaisen kotivaimon tavoin, tylsistyen ja pahoin masentuneena. Hän kuitenkin tiedostaa oman sekä miehensä henkisen ahdingon ja päättää ehdottaa Frankille muuttoa Pariisiin, kaupunkiin, jonka on tarkoitus pelastaa heidän tuhoon tuomittu avioliittonsa. Frank suostuu. Pariisissa Aprilin on määrä työskennellä Yhdysvaltain suurlähetystössä kääntäjän tehtävissä, elättäen näin koko perheen, samalla kun Frank miettii mitä haluaa elämässään saavuttaa. Asiat näyttävät ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin valoisilta.

Frank kuitenkin saa työpaikaltaan äärimmäisen houkuttelevan tarjouksen; vastuullisen työtehtävän, muhkealla palkankorotuksella. Kyseinen tarjous lopulta torpedoi koko perheen suunnitelmat uuden elämän aloittamisesta ja paluu vanhaan itsetuhoiseen parisuhteeseen on väistämätön.

Revolutionary Roadin näyttelijätyöskentely on ensiluokkaista. Sekä DiCaprio, että Winslet tulkitsevat omia roolihahmojaan niin käsinkosketeltavalla intensiteetillä, ettei katsojalle jää heidän tunne-elämän ailahtelevasta vuoristoradasta minkäänlaista epäselvyyttä. Elokuvassa nähdään kuitenkin myös kolmas avainhahmo; Michael Shannonin esittämä institutionalisoitunut entinen matemaattinen nero, John Givings, jonka ainoa viite mielisairauteen on kyky sanoa asiat suoraan. John lukee Wheelereitä kuin avointa kirjaa ja on samalla elokuvan ainoa henkilö, joka kykenee näkemään kyseisen avioparin kulissien lävitse. Tämä luo henkilöhahmojen välille herkullista jännitettä, toisen osapuolen ollessa haluton kuulemaan karua totuutta omasta teennäisen täydellisestä elämästään. Michael Shannonin roolisuoritus on samalla myös elokuvan kirkkaasti valovoimaisin.

American Beautyn draamaa oli väritetty erittäin onnistuneesti tummanpuhuvalla huumorilla. Revolutionary Road sen sijaan on silkkaa puhdasta tragediaa. Se on vastenmielisen realistinen, mutta samalla käsittämättömän kauniisti kuvattu todiste siitä, miten toimimattomassa parisuhteessa ongelmat, mikäli niitä ei osata käsitellä, voivat lopulta eskaloitua niin sairaiksi, etteivät ne voi päättyä mihinkään muuhun, kuin tragediaan. Se on samalla kertomus särkyneistä unelmista, niiden puutteesta sekä pelosta pyrkiä saavuttamaan niitä.

Julmasanaista riitelyä, syrjähyppyjä, ahdistusta ja epätoivoa. Niin pelottavalta kuin se kuulostaakin, Revolutionary Roadin kuvaaman pariskunnan henkimaailmaan on jokaisen parisuhteessa eläneen helppo tavalla, tai toisella samaistua. Suuri kiitos siitä kuuluu käsittämättömän hienolle toteutukselle. Elokuvan ohjaustyöskentely, kuvaus, lavasteet sekä musiikki luovat yhdessä niin fantastisen kokonaisuuden, ettei Revolutionary Roadista, sen raastavasta vaikeudesta huolimatta, voi olla pitämättä. Mikäli American Beauty ei sitä vielä todistanut, niin nyt jokaiselle katsojalle käy viimeistään ilmi, että amerikkalainen unelma on pelkkä illuusio.

Trailer: Where The Wild Things Are

Where The Wild Things Are

(Warner Bros. Pictures , 2009)

Where The Wild Things Are:n traileri on pyörinyt jo tovin internetissä, mutta silti se tuntui julkaisemisen arvoiselta. Ennakkovaikutelmat ovat kaikkialla olleen hyvin positiivisia ja elokuva on saanut paljon hyvää nostetta. Prescreeningeistä on kuitenkin kuulunut huolestuttavia huhuja yleisön negatiivisesta palautteesta. Yleisö on kokenut elokuvan liialti aikuisille suunnatuksi. Nyt pidetäänkin hyvin todennäköisenä, että tuotantoyhtiö ohittaa ohjaaja Spike Jonzen, ja pistää oman miehensä leikkaamaan filmia uudestaan. Arvoitukseksi jäänee, onko teattereihin saapuva versio, ohjaajan vision mukainen satu vaiko tuottajien luoma markkinointijyrä?

Alla olevasta linkistä löydät uusimman trailerin ja mielenkiintoisen featuretten.

http://www.apple.com/trailers/wb/wherethewildthingsare/

Tässä sen sijaan ensimmäinen julkaistu traileri:

Mila Kunis kiinnitetty Aronofskyn Black Swan-projektiin

Darren Aronofskyn elokuvat ovat minulle suuria tapauksia, joiden tuloa odotan kuin ensilumea. Kun kuulin, että hän tekee Black Swan-nimisen balettielokuvan, en poikkeuksellisesti hätkähtänyt suuntaan, taikka toiseen. Hänen lahjojensa tasoinen ohjaaja kykenee kyllä tekemään miltein mistä tahansa aiheesta mielenkiintoisen elokuvan ja kuullessani Natalie Portmanin kiinnityksestä elokuvan pääosan esittäjäksi, innostukseni alkoi heräämään. Nyt kuitenkin olen kuullut järkyttäviä uutisia; Mila Kunis on kiinnitetty elokuvan toiseksi päähenkilöksi...

Kuinka monta elokuvaa tämä musta aukko tulee vielä pilaamaan? Naisen kankea näytteleminen, irvistelevä naama, tylsä ääni ja olematon vetovoima kykenee murtamaan innostuneimmankin fanipojan. Miksi hänet palkataan? Jotain piilevää potentiaalia, mitä itse en kykene näkemään, hänessä täytyy kuitenkin olla, sillä hänet tullaan Black Swanin lisäksi näkemään myös aiemmin uutisoimassamme The Book of Eli- elokuvassa. Mila Kunis on iskenyt jälleen.

Battlestar Galacticalle jatkoa uuden elokuvan muodossa?

Mielenkiintoisia uutisia Battlestar Galactican faneille: Comic Conin Battlestar Galactica/Caprica paneelissa Edward James Olmos ilmoitti käsikirjoittaneensa suoraa jatkoa Galacticalle elokuvan muodossa. Kyseinen elokuva jatkuisi siitä, mihin itse sarjassa jäätiin.

"Let me put it to you this way: When you next see Adama, he will be in a rustic log cabin, and there will be a knock on the door. And it will be his old friend Col. Tigh saying, 'We have a problem.' And that's how the journey begins."



Vielä on tietenkin epävarmaa tullaanko kyseistä elokuvaa koskaan julkaisemaan, mutta fanipoikana pidän sormeni ristissä, että näin tulee tapahtumaan. Galacticahan tulee saamaan ainakin vielä yhden tv-elokuvan, joka kantaa nimeä The Plan. Kyseinen elokuva valottaa cylonien näkökulmaa sarjan tapahtumiin ja pyrkii tarkentamaan heidän suuren suunnitelmansa motiiveja.

Arvostelu: Transformers: Kaatuneiden kosto

Transformers - Revenge of the Fallen (2009)
DreamWorks SKG
Kesto: 150 minuuttia
Ikäraja: K-11
Ohjaaja: Michael Bay
Pääosissa: Shia LaBeuf, Megan Fox, Josh Duhamel, Tyrese Gibson, John Turturro, Optimus Prime



Massojen odottama jatko-osa Transformersiin on täällä. Ja on ollut jo jonkin aikaa, rikkoen läjän merkityksettömiä kassaennätyksia. Juonta on aivan turha selittää. Autobotit ovat edelleen maapallolla ja Yhdysvaltain valtion kanssa metsästävät maailmassa piileskeleviä Decepticoneja. Samaan aikaan ykkösosan ihmishahmot ovat jatkaneet omia askareitaan normaalisti, edeten kukin elämässään. Juoni itseassa on erittäin järjetön, jättäen jopa ykkösosan varjoonsa. Hatarien verukkeiden avulla on vain luotu jonkilaiset motiivit näille metallijumalille, jotta saisimme nauttia heidän seurastaan maapallolla. Sanotaan tiivistetysti että maassa on maailmanlopun aarre ja pahikset ovat sen perässä. Katsoja saa siis seurata vierestä hyvän ja pahan ikiaikaista taistoa, josta sen syvempää symboliikkaa ei kannata etsiä.



Kukaan elokuvassa olevista henkilöhahmoista ei edes yritä olla tosissaan, sillä se olisi täysin tarpeetonta. Tämä on actionralli, eikä kukaan muuta odottanutkaan. Näyttävien CGI-taisteluiden väliin on ahdettu sielutonta huumoria, jossa on sopivasti särmää, jotta väki naurahtaa. Ironista kyllä, loppujen lopuksi suurimmat naurahdukset saa itse juonesta. Shia LaBeuf tuntuu edelleen olevan Eagle Eyessa, Megan Fox ei varmasti puoliakaan ajasta tiedä edes kameroiden olevan päällä ja Josh Duhamel keskittyy näyttämään keskittyneeltä. Kamera-ajot koostuvat pannauksesta Megan Foxin takapuoleen, tai hidastetusta juoksemista, edestä kuvattuna ja useasti. Jokainen näyttelijä taitaa tuntea olevansa huonossa sitcomissa, jota ohjaa kaikkien rakastama Michael Bay. Lopputulos on värikäs kaarti hahmoja, joiden nimiä et muista ja kenen kohtaloista et välitä. Ihmiset tässä elokuvassa ovat yhtä suuressa roolissa kuin katsojatkin. Huomattava ero ensimmäiseen osaan oli tapa jolla Yhdysvaltain armeija on parissa vuodessa kehittänyt teknologiat joilla taistella transformereiden kanssa samalla tasolla. Normi rynnäkkökiväärikin näyttivät vihdoin tehoavan Decepticoneihin. Alien technology has nothing on us! USA!


Kaikesta tästä valittaminen on kuitenkin auttamattoman turhaa. Transformersia ei pidä katsoa näitä asioita miettien. Jo penkkiin istuessa pitää kallon olla auki ja aivot on sijoitettuna kippoon penkin vieressä, josta ne voi sitten pistää takaisin elokuvan loppuessa. Transformersiin kulminoituu elokuvien kehitys viimeisen 20 vuoden ajalta; visuaalista ilotulitusta joka stimuloi meitä juuri sen verran, että pysymme mukana, eikä vaadi itsenäistä ajattelua tai pohdintaa. Mielikuvitus korvataan näyttävillä efekteillä. Komeaa tykitystä 200 miljoonan dollarin edestä, sitä me haluamme ja sitä me myös hitto vieköön saamme. Elokuva on täynnä henkeäsalpaavia kohtauksia, joilla kaikilla on yhdistävä tekijä: raskaat robotit vetävät vuoronperään toinen toistaan pakettiin sen verran tyylikkäästi, niin aavikolla, metsässä, kuin kaupungissakin, että pahimmankin kyynikon suupielet kääntyvät väkisin pieneen virneeseen. Fanipojan silmissä merkittävin uudistus elokuvassa edeltäjäänsä verrattuna nähdään kuitenkin Optimus Primen kohdalla, hän on nimittäin vihdoin kasvattanut kivekset. Ykkösosassa Prime tyytyi ottamaan pataan, mutta jatko-osassa on tapahtunut täyskäännös ja herra pieksee kaikki tielleen eksyvät. Pieni poika sisälläni kiljui ilosta nähdessään lelunsa jälleen elossa valkokankaalla, tällä kertaa kovana kaverina. Nyt kauppaan ja oma Hasbron Optimus Prime Judgement Day Special- actionrobotti matkaan. Luvassa on siis järkyttävän korneja hetkiä, joista huolimatta et käänny elokuvaa vastaan, vaan naurat sen kanssa. Tarina ei missään kohtaa pysy ehjänä ja hyppii tasaisen varmasti toimintakohtauksesta toiseen. Olo on kuin katsoisi toisen pelaavan uskomattoman hyvännäköistä videopeliä.


Olisin silti toivonut tiukempaa linjausta; kun menen katsomaan Starscreamia, Ironhidea ja Sideswipea, haluan myös nähdä näitä mystisiä avarauusolentoja. Haluan oppia tuntemaan heidät. Ei katsojaa kiinnosta ihmisten teennäiset ja ennen kaikkea arkiset ongelmat. Mielestäni koko franchise olisi voinut nojata täysin robottien varaan. Nyt katsomme transformereiden ympärille tehtyä leffaa, jossa kuitenkin ihmiset ovat pääosassa. Elokuvaan on tungettu niin paljon hahmoja ja sälää ettei 2,5 tunnissa nähdä roboteistakaan kuin kuori. Odotukset tätä lelumainosta kohtaan kannattaa jättää minimiin, niin minä tein ja yllätyin positiivisesti. Toivo ilotulitteita, koska niitä saat ja tuottajien tekemien tutkimusten mukaan, et muuta kaipaakaan.

Ennakko: Legion

Legion - Mistä ihmeestä on kyse?

Kiehtovimpia projekteja San Diego Comic-Conista oli salamyhkäinen juliste, jossa Paul Bettany on aseilla varustautunut enkeli. Elokuvasta on sittemmin kantaunut lisätietoa; kyseessä on Arkkienkeli Michael, aseilla varustaunut protagonisti. Tulemme näkemään enkeleiden keskeisiä taisteluita sekä Raamatusta paljon lainattuja teemoja. Jumala on syystä tai toisesta suuttunut ihmisille ja aikoo puhdistaa maapallon uudestaan, á la Nooan arkki. Michael ei pidä tästä ja leikkaa siipensä irti. Hän päättää pelastaa ihmiset ja suojella raskaana olevaa tarjoilijaa, kenen syntymätön lapsi on tuleva messias. Se miten nämä asiat voivat muuttaa Jumalan mieltä, on vielä hämärän peitossa. Luvassa on siis rehellinen toimintaelokuva.

Legion on Scott Stewartin esikoisohjaus, mies on aikasemmin ollut vastuussa elokuvien kuten Sin City, Iron Man, Harry Potter: Goblet of Fire, POC - Dead Man's Chest ja Live Free or Die Hard visuaalisista efekteistä. Lista on todella komea, ja elokuva tulee varmasti olemaan silmiä hivelevä. Harmi vain, mikäli näin lupaavista lähtökohdista syntyy vain keskiverto actionpätkä.

Hatunnosto vielä näyttelijävalinnoista. Paul Bettany on aidosti lahjakas näyttelijä ja kykenee tuomaan esittämiinsä hahmoihin epätavallisen paljon syvyyttä. Doug Jones loisti molemmissa Hellboy- elokuvissa, osoittaen olevansa tämän päivän parhaimpia fyysisiä esiintyjiä. Sen sijaan Tyrese Gibson on pomppinut viimeiset 10 vuotta elokuvasta toiseen, etsien paikkaansa. Karismaa kyllä löytyy, mutta jossain vaiheessa se olisi hyvä keskittää johonkin. Huonoin ennuste hänelle on straigh-to-dvd tähteys.

Joka tapauksessa tavattoman kiehtova projekti, jossa on potentiaalia olla seuraava 300, tai sitten Max Payne... Mielenkiinnolla jäämme kuitenkin odottelemaan, miten tämäkin projekti edistyy.

Ennakko: District 9

District 9 on Peter Jacksonin tuottama, Neill Blomkampim ohjaama, scifi- elokuva, joka ammentaa vahvoja vaikutteita Etelä-Afrikan apartheid- historiasta. Sen ympärillä on liikkunut paljon huhuja ja District 9:n ympärille kehkeytynyt hype muistuttaa vahvasti Cloverfieldin vastaavaa, josta kiitos kuuluu varsin nokkelalle markkinoinnille. Lähenevän ensi-iltapäivämäärän vuoksi elokuvasta on nyt paljastettu Comic Conilla viimeisetkin informaationrippeet ja kyseiseen tilaisuuteen osallistuneet toimittajat ovat kirjoittaneet elokuvasta käytännössä pelkästään ylistäviä ennakoita.

District 9 perustuu ohjaaja Neill Blomkampin Alive at Joburg- nimiseen lyhytelokuvaan, joka puolestaan perustuu löyhästi District Six, Cape Town- dokumenttiin. Peter Jacksonin mukaan District 9:ään on lisätty myös runsaasti vaikutteita tuotantoyhtiökiistan vuoksi kuopatusta Halo- elokuvasta. Tämän jos jonkin, pitäisi viimeistään nostaa scifi- elokuvien ystävien odotukset astetta korkeammalle.

28 vuotta sitten avaruusalus ilmestyy Johannesburgin ylle. Kaupunki valmistautuu avaruusolentojen hyökkäykseen, mutta mitään ei tapahdu. Lopulta armeijan iskujoukot raivaavat tiensä taivaanrannalla leijuvaan avaruusalukseen ja löytävät sieltä kokonaisen kansakunnan verran maamme ulkopuolista elämää edustavia olentoja, jotka ovat vakavasti sairaita. Ihmiset asuttavat kyseiset avaruusolennot omaan slummiinsa Johannesburgiin, jota aletaan kutsumaan nimellä District 9. Pelastushankkeen aikana avaruusaluksesta löytyy myös massiivinen määrä ihmisille tuntematonta aseteknologiaa, joka ei kuitenkaan jostain syystä toimi meidän käsissämme.














Tästä elokuva harppaa 20 vuotta eteenpäin aikaan, jolloin ihmisten sekä hallituksen kärsivällisyys vieraitamme kohtaan alkaa olla kortilla. Heidät päätetään uudelleensijoittaa 20 kilometrin päähän Johannesburgin kaupungista piikkilangan eristämälle leirille ja tätä hanketta lähtee johtamaan Multinational United (MNU)- niminen järjestö. Kyseisestä projektia lähtee johtamaan elokuvan päähenkilö, varsin tuntematon nimi, Wikus van der Merwe (Sharlto Copley). Uudelleensijoittamisen todellisena motiivina on kuitenkin saada avaruusolentojen aseteknologia toimimaan meidän käsissämme ja jälleen kerran ihmisen todellinen luonto paljastuu. Lopulta elokuvan alkuasetelmat kääntyvät päälaelleen ja elokuvan päähenkilö huomaa itse joutuneensa armottoman ihmisjahdin kohteeksi.

Elokuvan alkupuolisko on kuvattu dokumentaariseen tapaan käsivarakameralla. Kyseinen "trendikäs" kuvaustyyli kuitenkin muuttuu perinteisemmäksi District 9:n toisella puoliskolla, jolloin varsinainen toiminta alkaa. Scifi- teemastaan ja toimintapainotteisuudestaan huolimatta District 9 on kuvaus ihmisten järjettömästä tarpeesta väkivaltaan ja aseisiin. Samalla se kertoo oivallisen tarinan ihmismielen viallisuudesta ennakkoluulojen, syrjinnän ja rasismin muodossa. Siinä missä Cloverfield tyytyi olemaan pelkkä ontto kuori, District 9 pyrkii tarjoamaan pintansa alla myös syvällisemmän tarinan. Pystyykö se kuitenkin lunastamaan yleisön varsin korkeat odotukset? Se jää nähtäväksi, mutta allekirjoittanut ainakin odottaa elokuvaa varsin malttamattomana.

District 9 saa Suomessa ensi-iltansa 28.8.2009.

Trailer: Tron Legacy

Viime vuoden Comic-Conissa saimme teaser-maistiasia projektista nimeltä Tron Legacy. Kyseessä tietenkin on kulttiklassikon Tron (1982) jatko-osa, jossa mukana on myös Jeff Bridges. Alkuperäisen Tronin perintö korniudestaan huolimatta oli ennennäkemätön tietokonegrafiikan hyödyntämisen. Elokuva toimi osainspiraationa silloin LucasFilmin Graphics Group pojille, joka myöhemmin omistajanvaihdon jälkeen tunnettiin nimellä Pixar.

Tässä kuitenkin se joissain epäilyttävissä piireissä odotettu ja visuaalisesti varsin komea traileri Tron Legacysta!

Huhu: Batman 3:n kuvaukset alkavat ensi vuonna.

Lisää uutisia Comic Conilta: The Book of Elin paneelikeskustelun jälkeen Gary Oldmaniltä kysyttiin seuraavasta Batman- elokuvasta ja mies vastasi sen kuvausten alkavan jo ensi vuoden puolella. Itse elokuvan julkaisun Oldman arveli olevan kuitenkin aikaisintaan vuonna 2011, eikä mitään virallista varmistusta Christopher Nolanilta olla asiaan vielä saatu. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten asiat tämän huhupommin tiimoilta etenevät.

Mielenkiintoisen asiasta tosiaan tekee Christopher Nolanin aiemmat lausunnot, joiden mukaan hän on vieläkin niin järkyttynyt Heath Ledgerin kuolemasta, että hänen mukanaolonsa uuden Batman- saagan kolmannessa osassa on vielä hyvin epävarmaa. Samoihin aikoihin Warner Bros tiedotti, että mikäli Nolan kolmannen Batman- elokuvan ohjaajan pestistä kieltäytyy, niin hänen tilalleen ollaan valmiita hankkimaan korvaava ohjaaja. Ei se sisältö, vaan se tulos.

Avatarin traileri 21. elokuuta

20th Century Fox on ilmoittanut, että 21. elokuuta kauan odotetun Avatarin traileri saa maailmanensi-iltansa. Epävirallisten huhujen mukaan samana päivänä julkaistaisiin internetiin trailerin lisäksi myös 15 minuutin verran aitoa kuvaa, mutta tästä jäämme odottelemaan vielä virallista varmistusta.

Avatar on ollut kaikkien huulilla jo pitkään, eikä kohumylly näytä hiipuvan. Asiaa ei auta James Cameron, joka uhoaa elokuvansa mullistavan koko elokuvateollisuuden. Herra on yhtä vaatimaton kuin ennenkin. Tämän lisäksi tuntuu, että jokainen vähääkään nimea omaava ohjaaja asettuu jonon jatkoksi ja hehkuttaa näkemiänsä Avatar-pätkiä tajuntaa laajentaviksi. Hulppeat kustannusarviot vaihtelevat tähtitieteellisten 195-300 miljoonan dollarin välillä. Puhutaan 3d:n uudesta mahdollisuudesta, aidosti realistisesta CGI:sta ja kaiken lisäksi Cameron uskoo uuden teknologiansa mahdollistavan aitojen muistojen luonnin. Mielemme siis sekoittaisi todellisuuden fiktion kanssa.

Kovat on odotukset tälle mestariteokseksi jo ennakkoon nimetylle leffalle, mutta onko Cameron koskaan tehnyt aidosti loistavaa elokuvaa? Kaikki me muistelemme rakkaudella Terminaattoreita, ja puolisomme kyynelehtien katsovat Titanicia 37:ttä kertaa. Komeita ja omilla tavoillaan rajoja rikkovia filmejä, mutta eivät täydellisiä.

Arvostelu: The Hangover

The Hangover (2009)

Warner Bros. Pictures
Kesto: 100 minuuttia
Ikäraja: K-13
Ohjaaja: Todd Philips
Pääosissa: Bradley Cooper, Ed Helms, Zach Galifianakis, Justin Bartha, Ken Jeong

Phil (Bradley Cooper), Stu (Ed Helms) ja Alan (Zach Galifianakis) heräävät hotellisviitistä Las Vegasissa. Kaveriporukka on saapunut edellisenä iltana juhlimaan parhaan ystävänsä Dougin (Justin Bartha) viimeistä iltaa poikamiehenä ja tarkoituksena oli viettää unohtumaton ilta alkoholin, naisseuran sekä uhkapelien merkeissä. Jossain vaiheessa iltaa on kuitenkin se kuuluista mopedi karannut kohtuu agressiivisesti käsistä, sillä postapokalyptista Bagdadia muistuttavasta sviitistä heidän seurastaan löytyy seuraavana aamuna kana, vastasyntynyt lapsi sekä tiikeri. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Stun puuttuvan etuhampaan lisäksi hukassa on myös itse sulhanen sekä kaikki muistikuvat edellisestä illasta. Näistä asetelmista lähtee liikkeelle tapahtumarikas elokuva, jota kriitikot ovat ylistäneet erääksi viime vuosien parhaista komedioista.

Muun muassa Old Schoolin ohjannut Todd Phillips tarjoilee tällä kertaa absurdin tarinan kolossaalisesta krapulasta, jonka käsikirjoituksesta vastaa Jon Lucas sekä Scott Moore. Elokuvan juonta on kehuttu todella nokkelaksi, mutta omasta mielestäni pelkkä takautuva kerronta ei kykene tekemään niinkin kuluneesta ja väsyneestä aihepiiristä, kuin polttareista, kekseliästä komediaa. Polttariteema poissuljettuna, The Hangoverin lähtökohdat ovat varsin lupaavat, mutta valitettavasti tämän kunnianhimoisen projektin akilleen kantapääksi koituu keskivertoa huonompi toteutus ja varsin ennalta-arvattava käsikirjoitus. Varsinaisen eheän tarinan sijaan The Hangover koostuu vain irrallisista pseudokoomisista välikohtauksista, eikä tämän vuoksi onnistu saavuttamaan minkäänlaista juonellista syvyyttä. Mutta kehtasiko joku oikeasti odottaa jotain elokuvien Four Christmases ja Rebound kirjoittajilta? Elokuvan loputtua alkoi tuntumaan siltä, että tämän eeppisen krapulatarinan sisältämät viittaukset legendaaristen Las Vegas- elokuvien lisäksi Rain Maniin sekä A Beautiful Mindiin olivat silkkaa moukan tuuria.

The Hangoverin roolijaollakaan ei suoraan sanottuna Kuuhun mennä. Bradley Cooperin esittämä roolihahmo on täysin mitäänsanomaton ja suoraan sanottuna epähauska alfauros. Sieluni silmin näen miten Paul Rudd olisi ollut elementissään kyseisessä roolissa kyynisenä ja elämäänsä tyytymättömänä Philinä. Samaa voitanee sanoa myös keski-ikäistä McLovinia muistuttavasta Ed Helmsistä, jonka rooli oli kuin luotu Steve Carellille. Oikeastaan ainoa erinomainen sekä samalla aidosti hauska roolisuoritus nähdään suurelle yleisölle vielä tuntemattomalta Zach Galifianakisilta, joka suoriutuu tyylilleen ominaisesta outolinnun roolista kiitettävin arvosanoin.Älkääkä ymmärtäkö väärin, tämäkin elokuva olisi toiminut pienemmän budjetin roolijaolla, mikäli sen näyttelijöiden keskeiset henkilökemiat olisivat olleet vaaditulla tasolla.

Myöskään elokuvan musiikkivalinnoille ei heru juurikaan kiitosta. Männävuosien sekä tämän päivän MTV:n puhkikulutetut Onnela-hitit onnistuivat oikeastaan vain entisestään kasvattamaan elokuvan aikana otsaani kehittynyttä fallosta. Vai olenko ainoa, joka alkaa näkemään punaista selkäpiitä karmivan ”Who Let the Dogs Out”:in pärähtäessä soimaan?

Kaikesta tästä kritiikistä huolimatta, The Hangoverilla on myös hetkensä. Kuten sanottu, Galifianakisin vaivaannuttavaa äheltämistä on oikeasti hauska seurata. Tämän lisäksi Mike Tysonin cameo-kohtaukset ovat kaikessa päättömyydessään hulvattomia. Myös Ken Jeong onnistuu hauskuuttamaan todella pieneen rooliinsa nähden varsin mallikkaasti pienenä kiinalaisena antagonistina. Elokuvan ylivoimaisesti palkitsevin kohtaus on kuitenkin lopputekstit, jotka leffan päättymisen riemun lisäksi tarjoavat myös varsin onnistuneen kuvakollaasin polttari-illan tapahtumista.

Summa summarum, The Hangoverissa on potentiaalia, mutta valitettavasti se kaatuu kehnoon käsikirjoitukseen, vaatimattomaan roolijakoon sekä henkilöhahmojen kemioiden puuttumiseen. Pystyn nimeämään puolen tusinan verran hauskempia komedioita lähivuosilta ja jos joskus minulle iskee pakottava tarve samaistua, tai vaihtoehtoisesti fiilistellä vuosisadan krapulaa, katson mieluummin Die Hard 3:sen.

Trailer: The Book of Eli HD

The Book of Elistä in vidoin julkaistu traileri! Elokuvassa Denzel Washington astuu Post-Apocalypse- elokuvien maailmaan, eli odotettavissa on MadMax/I am Legend/Children of Men tapaista toimintaa. Ja näyttää kyllä todella komealta. En tiedä kuinka syvällinen elokuva on kyseessä, mutta niin näyttävän näköinen se on, etten malta odottaa sen tippumista teattereihin. On mukava myös nähdä, että Hughesin veljekset ovat uuden elokuvan parissa. Menace 2 Societyn jälkeen heidän tuotostensa kädenjälki on ollut aika jyrkkää alamäkeä, joten ehkäpä tämä elokuva kääntää sen jälleen nousujohteiseksi. Isot pisteet Gary Oldmanin saamisesta elokuvaan. Pelkästään hänen takiaan olen valmis katsomaan 2 tuntia mitä tahansa.

Tämän sivun alareunassa lähti samantien pyörimään tuosta elokuvasta SD-tason traileri.

Linkkit HD trailereihin:


http://www.apple.com/trailers/wb/thebookofeli/hd/

Trailer: Tim Burtonin Alice in Wonderland

Tim Burtonin ja Johnny Deppin uusimman yhteistyön ensimaistiaiset ovat nyt kaikkien nähtävillä. Vasta ensi vuoden lopussa teattereihin saapuva Alice In Wonderland on saanut teaser-trailerin juuri sopivasti mahtavan San Diego Comic-Conin aikoihin. Itse kuulun siihen vähemmistöön jota ei kauheasti kiinnosta Burton-Depp kaksikon seikkailut, tulokset yleensä ovat vain aika leväperäisiä ja kokonaisuudessaan vajaita. Toivottavasti nyt saataisiin Comic-Conin aikana Avatarista videomateriaalia kaikkien nähtäville.

Raiders Begins

Raider's journal. July 23th, 2009: Dog carcass in alley this morning, tire tread on burst stomach. This city is afraid of me. I have seen its true face. The movies are extended gutters and the gutters are full of feces and when the drains finally scab over, all the vermin of Hollywood will drown. The accumulated filth of all their indifferent blockbusters and pointless movies will foam up about their waists and all the directors and producers will look up and shout "Save us!"... and I'll whisper "no."

Raiders of the Lost Art- blogin missiona on tarjota vaihtoehtoinen sekä ennen kaikkea tuore näkökanta elokuvateollisuuden tarjontaan, sen sisäisiin tapahtumiin sekä niiden uutisointiin. Tulemme kirjoittamaan elokuva-arvosteluja, niin tuoreista julkaisuista, kuin ikivihreistä klassikoistakin, joissa pyrimme tarjoamaan haastavia mielipiteitä jokaiselle elokuvia hartaasti rakastavalle lukijalle.

Arvostelujen ohella tulemme kirjoittamaan muun muassa elokuvatrailereista sekä elokuvamaailman puhuttavimmista uutisista, mutta myös esimerkiksi televisiosarjoista. Tekstimme tulevat myös sisältämään enemmän tai vähemmän jyrkkiä kannanottoja sekä subjektiivisia mielipiteitä, joiden toivotaan herättävän potentiaalista keskustelua lukijakuntamme sisällä.

Ennen kaikkea kuitenkin toivomme, että kykenemme tarjoamaan jokaiselle lukijallemme yhtä antoisia lukuhetkiä, kuin itse kirjoituksia on ollut kirjoittaa. Tervetuloa. Tule uudestaankin. Kiitos.