DreamWorks SKG
Kesto: 119 minuuttia
Ikäraja: K-11
Ohjaaja: Sam Mendes
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Michael Shannon, Kathy Bates
Kymmenen vuotta sitten Sam Mendes, yksi nuoremman ohjaajasukupolven lahjakkaimmista lupauksista, tarjoili meille herkullisen, mutta samalla käsittämättömän realistisen tarinan modernista suburbiasta, sen kulissien takana piilevästä perhehelvetistä, keski-iän kriisistä sekä masennuksesta. Kyseinen elokuva oli American Beauty. Nyt Mendes palaa saman teeman pariin, mutta ajassa 60 vuotta taakse päin.
Frank (Leonardo DiCaprio) ja April (Kate Winslet) Wheeler ovat täydellinen nuori aviopari. He päättävät muuttaa kahden lapsensa kanssa Manhattanin hektisestä sykkeestä Connecticutin lähiöihin, tavoitteenaan saavuttaa amerikkalainen unelma. Wheelerin perheen pinnallisen kulissin alta paljastuu kuitenkin pahoin viallinen parisuhde, joka tikittävän aikapommin tavoin säteilee henkistä pahoinvointia ja on valmis räjähtämään agressiivisesti minä hetkenä hyvänsä.
Frank työskentelee merkityksettömässä ja epäkiitollisessa toimistoammatissa, vihaten jok'ikistä työpäiväänsä. April sen sijaan huolehtii kotitaloudesta ajankuvalle ominaisen kotivaimon tavoin, tylsistyen ja pahoin masentuneena. Hän kuitenkin tiedostaa oman sekä miehensä henkisen ahdingon ja päättää ehdottaa Frankille muuttoa Pariisiin, kaupunkiin, jonka on tarkoitus pelastaa heidän tuhoon tuomittu avioliittonsa. Frank suostuu. Pariisissa Aprilin on määrä työskennellä Yhdysvaltain suurlähetystössä kääntäjän tehtävissä, elättäen näin koko perheen, samalla kun Frank miettii mitä haluaa elämässään saavuttaa. Asiat näyttävät ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin valoisilta.
Frank kuitenkin saa työpaikaltaan äärimmäisen houkuttelevan tarjouksen; vastuullisen työtehtävän, muhkealla palkankorotuksella. Kyseinen tarjous lopulta torpedoi koko perheen suunnitelmat uuden elämän aloittamisesta ja paluu vanhaan itsetuhoiseen parisuhteeseen on väistämätön.
Revolutionary Roadin näyttelijätyöskentely on ensiluokkaista. Sekä DiCaprio, että Winslet tulkitsevat omia roolihahmojaan niin käsinkosketeltavalla intensiteetillä, ettei katsojalle jää heidän tunne-elämän ailahtelevasta vuoristoradasta minkäänlaista epäselvyyttä. Elokuvassa nähdään kuitenkin myös kolmas avainhahmo; Michael Shannonin esittämä institutionalisoitunut entinen matemaattinen nero, John Givings, jonka ainoa viite mielisairauteen on kyky sanoa asiat suoraan. John lukee Wheelereitä kuin avointa kirjaa ja on samalla elokuvan ainoa henkilö, joka kykenee näkemään kyseisen avioparin kulissien lävitse. Tämä luo henkilöhahmojen välille herkullista jännitettä, toisen osapuolen ollessa haluton kuulemaan karua totuutta omasta teennäisen täydellisestä elämästään. Michael Shannonin roolisuoritus on samalla myös elokuvan kirkkaasti valovoimaisin.
American Beautyn draamaa oli väritetty erittäin onnistuneesti tummanpuhuvalla huumorilla. Revolutionary Road sen sijaan on silkkaa puhdasta tragediaa. Se on vastenmielisen realistinen, mutta samalla käsittämättömän kauniisti kuvattu todiste siitä, miten toimimattomassa parisuhteessa ongelmat, mikäli niitä ei osata käsitellä, voivat lopulta eskaloitua niin sairaiksi, etteivät ne voi päättyä mihinkään muuhun, kuin tragediaan. Se on samalla kertomus särkyneistä unelmista, niiden puutteesta sekä pelosta pyrkiä saavuttamaan niitä.
Julmasanaista riitelyä, syrjähyppyjä, ahdistusta ja epätoivoa. Niin pelottavalta kuin se kuulostaakin, Revolutionary Roadin kuvaaman pariskunnan henkimaailmaan on jokaisen parisuhteessa eläneen helppo tavalla, tai toisella samaistua. Suuri kiitos siitä kuuluu käsittämättömän hienolle toteutukselle. Elokuvan ohjaustyöskentely, kuvaus, lavasteet sekä musiikki luovat yhdessä niin fantastisen kokonaisuuden, ettei Revolutionary Roadista, sen raastavasta vaikeudesta huolimatta, voi olla pitämättä. Mikäli American Beauty ei sitä vielä todistanut, niin nyt jokaiselle katsojalle käy viimeistään ilmi, että amerikkalainen unelma on pelkkä illuusio.
Ketä kiinnostaa noin masentava leffa?
VastaaPoista