Arvostelu: Transformers: Kaatuneiden kosto

Transformers - Revenge of the Fallen (2009)
DreamWorks SKG
Kesto: 150 minuuttia
Ikäraja: K-11
Ohjaaja: Michael Bay
Pääosissa: Shia LaBeuf, Megan Fox, Josh Duhamel, Tyrese Gibson, John Turturro, Optimus Prime



Massojen odottama jatko-osa Transformersiin on täällä. Ja on ollut jo jonkin aikaa, rikkoen läjän merkityksettömiä kassaennätyksia. Juonta on aivan turha selittää. Autobotit ovat edelleen maapallolla ja Yhdysvaltain valtion kanssa metsästävät maailmassa piileskeleviä Decepticoneja. Samaan aikaan ykkösosan ihmishahmot ovat jatkaneet omia askareitaan normaalisti, edeten kukin elämässään. Juoni itseassa on erittäin järjetön, jättäen jopa ykkösosan varjoonsa. Hatarien verukkeiden avulla on vain luotu jonkilaiset motiivit näille metallijumalille, jotta saisimme nauttia heidän seurastaan maapallolla. Sanotaan tiivistetysti että maassa on maailmanlopun aarre ja pahikset ovat sen perässä. Katsoja saa siis seurata vierestä hyvän ja pahan ikiaikaista taistoa, josta sen syvempää symboliikkaa ei kannata etsiä.



Kukaan elokuvassa olevista henkilöhahmoista ei edes yritä olla tosissaan, sillä se olisi täysin tarpeetonta. Tämä on actionralli, eikä kukaan muuta odottanutkaan. Näyttävien CGI-taisteluiden väliin on ahdettu sielutonta huumoria, jossa on sopivasti särmää, jotta väki naurahtaa. Ironista kyllä, loppujen lopuksi suurimmat naurahdukset saa itse juonesta. Shia LaBeuf tuntuu edelleen olevan Eagle Eyessa, Megan Fox ei varmasti puoliakaan ajasta tiedä edes kameroiden olevan päällä ja Josh Duhamel keskittyy näyttämään keskittyneeltä. Kamera-ajot koostuvat pannauksesta Megan Foxin takapuoleen, tai hidastetusta juoksemista, edestä kuvattuna ja useasti. Jokainen näyttelijä taitaa tuntea olevansa huonossa sitcomissa, jota ohjaa kaikkien rakastama Michael Bay. Lopputulos on värikäs kaarti hahmoja, joiden nimiä et muista ja kenen kohtaloista et välitä. Ihmiset tässä elokuvassa ovat yhtä suuressa roolissa kuin katsojatkin. Huomattava ero ensimmäiseen osaan oli tapa jolla Yhdysvaltain armeija on parissa vuodessa kehittänyt teknologiat joilla taistella transformereiden kanssa samalla tasolla. Normi rynnäkkökiväärikin näyttivät vihdoin tehoavan Decepticoneihin. Alien technology has nothing on us! USA!


Kaikesta tästä valittaminen on kuitenkin auttamattoman turhaa. Transformersia ei pidä katsoa näitä asioita miettien. Jo penkkiin istuessa pitää kallon olla auki ja aivot on sijoitettuna kippoon penkin vieressä, josta ne voi sitten pistää takaisin elokuvan loppuessa. Transformersiin kulminoituu elokuvien kehitys viimeisen 20 vuoden ajalta; visuaalista ilotulitusta joka stimuloi meitä juuri sen verran, että pysymme mukana, eikä vaadi itsenäistä ajattelua tai pohdintaa. Mielikuvitus korvataan näyttävillä efekteillä. Komeaa tykitystä 200 miljoonan dollarin edestä, sitä me haluamme ja sitä me myös hitto vieköön saamme. Elokuva on täynnä henkeäsalpaavia kohtauksia, joilla kaikilla on yhdistävä tekijä: raskaat robotit vetävät vuoronperään toinen toistaan pakettiin sen verran tyylikkäästi, niin aavikolla, metsässä, kuin kaupungissakin, että pahimmankin kyynikon suupielet kääntyvät väkisin pieneen virneeseen. Fanipojan silmissä merkittävin uudistus elokuvassa edeltäjäänsä verrattuna nähdään kuitenkin Optimus Primen kohdalla, hän on nimittäin vihdoin kasvattanut kivekset. Ykkösosassa Prime tyytyi ottamaan pataan, mutta jatko-osassa on tapahtunut täyskäännös ja herra pieksee kaikki tielleen eksyvät. Pieni poika sisälläni kiljui ilosta nähdessään lelunsa jälleen elossa valkokankaalla, tällä kertaa kovana kaverina. Nyt kauppaan ja oma Hasbron Optimus Prime Judgement Day Special- actionrobotti matkaan. Luvassa on siis järkyttävän korneja hetkiä, joista huolimatta et käänny elokuvaa vastaan, vaan naurat sen kanssa. Tarina ei missään kohtaa pysy ehjänä ja hyppii tasaisen varmasti toimintakohtauksesta toiseen. Olo on kuin katsoisi toisen pelaavan uskomattoman hyvännäköistä videopeliä.


Olisin silti toivonut tiukempaa linjausta; kun menen katsomaan Starscreamia, Ironhidea ja Sideswipea, haluan myös nähdä näitä mystisiä avarauusolentoja. Haluan oppia tuntemaan heidät. Ei katsojaa kiinnosta ihmisten teennäiset ja ennen kaikkea arkiset ongelmat. Mielestäni koko franchise olisi voinut nojata täysin robottien varaan. Nyt katsomme transformereiden ympärille tehtyä leffaa, jossa kuitenkin ihmiset ovat pääosassa. Elokuvaan on tungettu niin paljon hahmoja ja sälää ettei 2,5 tunnissa nähdä roboteistakaan kuin kuori. Odotukset tätä lelumainosta kohtaan kannattaa jättää minimiin, niin minä tein ja yllätyin positiivisesti. Toivo ilotulitteita, koska niitä saat ja tuottajien tekemien tutkimusten mukaan, et muuta kaipaakaan.