Warner Bros. Pictures
Kesto: 100 minuuttia
Ikäraja: K-13
Ohjaaja: Todd Philips
Pääosissa: Bradley Cooper, Ed Helms, Zach Galifianakis, Justin Bartha, Ken Jeong
Phil (Bradley Cooper), Stu (Ed Helms) ja Alan (Zach Galifianakis) heräävät hotellisviitistä Las Vegasissa. Kaveriporukka on saapunut edellisenä iltana juhlimaan parhaan ystävänsä Dougin (Justin Bartha) viimeistä iltaa poikamiehenä ja tarkoituksena oli viettää unohtumaton ilta alkoholin, naisseuran sekä uhkapelien merkeissä. Jossain vaiheessa iltaa on kuitenkin se kuuluista mopedi karannut kohtuu agressiivisesti käsistä, sillä postapokalyptista Bagdadia muistuttavasta sviitistä heidän seurastaan löytyy seuraavana aamuna kana, vastasyntynyt lapsi sekä tiikeri. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Stun puuttuvan etuhampaan lisäksi hukassa on myös itse sulhanen sekä kaikki muistikuvat edellisestä illasta. Näistä asetelmista lähtee liikkeelle tapahtumarikas elokuva, jota kriitikot ovat ylistäneet erääksi viime vuosien parhaista komedioista.
Muun muassa Old Schoolin ohjannut Todd Phillips tarjoilee tällä kertaa absurdin tarinan kolossaalisesta krapulasta, jonka käsikirjoituksesta vastaa Jon Lucas sekä Scott Moore. Elokuvan juonta on kehuttu todella nokkelaksi, mutta omasta mielestäni pelkkä takautuva kerronta ei kykene tekemään niinkin kuluneesta ja väsyneestä aihepiiristä, kuin polttareista, kekseliästä komediaa. Polttariteema poissuljettuna, The Hangoverin lähtökohdat ovat varsin lupaavat, mutta valitettavasti tämän kunnianhimoisen projektin akilleen kantapääksi koituu keskivertoa huonompi toteutus ja varsin ennalta-arvattava käsikirjoitus. Varsinaisen eheän tarinan sijaan The Hangover koostuu vain irrallisista pseudokoomisista välikohtauksista, eikä tämän vuoksi onnistu saavuttamaan minkäänlaista juonellista syvyyttä. Mutta kehtasiko joku oikeasti odottaa jotain elokuvien Four Christmases ja Rebound kirjoittajilta? Elokuvan loputtua alkoi tuntumaan siltä, että tämän eeppisen krapulatarinan sisältämät viittaukset legendaaristen Las Vegas- elokuvien lisäksi Rain Maniin sekä A Beautiful Mindiin olivat silkkaa moukan tuuria.
The Hangoverin roolijaollakaan ei suoraan sanottuna Kuuhun mennä. Bradley Cooperin esittämä roolihahmo on täysin mitäänsanomaton ja suoraan sanottuna epähauska alfauros. Sieluni silmin näen miten Paul Rudd olisi ollut elementissään kyseisessä roolissa kyynisenä ja elämäänsä tyytymättömänä Philinä. Samaa voitanee sanoa myös keski-ikäistä McLovinia muistuttavasta Ed Helmsistä, jonka rooli oli kuin luotu Steve Carellille. Oikeastaan ainoa erinomainen sekä samalla aidosti hauska roolisuoritus nähdään suurelle yleisölle vielä tuntemattomalta Zach Galifianakisilta, joka suoriutuu tyylilleen ominaisesta outolinnun roolista kiitettävin arvosanoin.Älkääkä ymmärtäkö väärin, tämäkin elokuva olisi toiminut pienemmän budjetin roolijaolla, mikäli sen näyttelijöiden keskeiset henkilökemiat olisivat olleet vaaditulla tasolla.
Myöskään elokuvan musiikkivalinnoille ei heru juurikaan kiitosta. Männävuosien sekä tämän päivän MTV:n puhkikulutetut Onnela-hitit onnistuivat oikeastaan vain entisestään kasvattamaan elokuvan aikana otsaani kehittynyttä fallosta. Vai olenko ainoa, joka alkaa näkemään punaista selkäpiitä karmivan ”Who Let the Dogs Out”:in pärähtäessä soimaan?
Kaikesta tästä kritiikistä huolimatta, The Hangoverilla on myös hetkensä. Kuten sanottu, Galifianakisin vaivaannuttavaa äheltämistä on oikeasti hauska seurata. Tämän lisäksi Mike Tysonin cameo-kohtaukset ovat kaikessa päättömyydessään hulvattomia. Myös Ken Jeong onnistuu hauskuuttamaan todella pieneen rooliinsa nähden varsin mallikkaasti pienenä kiinalaisena antagonistina. Elokuvan ylivoimaisesti palkitsevin kohtaus on kuitenkin lopputekstit, jotka leffan päättymisen riemun lisäksi tarjoavat myös varsin onnistuneen kuvakollaasin polttari-illan tapahtumista.
Summa summarum, The Hangoverissa on potentiaalia, mutta valitettavasti se kaatuu kehnoon käsikirjoitukseen, vaatimattomaan roolijakoon sekä henkilöhahmojen kemioiden puuttumiseen. Pystyn nimeämään puolen tusinan verran hauskempia komedioita lähivuosilta ja jos joskus minulle iskee pakottava tarve samaistua, tai vaihtoehtoisesti fiilistellä vuosisadan krapulaa, katson mieluummin Die Hard 3:sen.
Onnea ja menestystä lupaavalle sivustolle!
VastaaPoistaTämä arvio vastasi varsin pitkälle ennakkokäsitystäni kyseisestä elokuvasta ja vasvisti näkemystäni siitä, että minun on turha aikaani moiseen tuhlata. No, kylläpä tasapaksuille ja mitäänsanomattomille sekoilukomedioille tuntuu kysyntää riittävän ilman minuakin.
Kiitos kommentista KimmoK. Positiivinen palaute on aina tervetullutta, varsinkin kun projektimme on vielä varsin alkutekijöissään. Ja vielä mitä itse elokuvaan tulee, niin en tosiaan voi sitä varauksetta kenellekään suositella. Epäilemättä silläkin on oma kohdeyleisönsä, mutta millään tapaa lajityypistään poikkeava elokuva The Hangover ei ole. Muutaman euron siihen voi joskus tulevaisuudessa tuhlata, jahka elokuva Suomessa vuokralle ilmestyy.
VastaaPoistaParia kohtaa kommentoisin:
VastaaPoista"Elokuvan juonta on kehuttu todella nokkelaksi, mutta omasta mielestäni pelkkä takautuva kerronta ei kykene tekemään niinkin kuluneesta ja väsyneestä aihepiiristä, kuin polttareista, kekseliästä komediaa. "
Aika outoa se olisikin, jos pelkkä takautuva kerronta leffasta hauskan tekisi. Hieman ihmeellinen kommentti etten sanoisi.
"Elokuvan loputtua alkoi tuntumaan siltä, että tämän eeppisen krapulatarinan sisältämät viittaukset legendaaristen Las Vegas- elokuvien lisäksi Rain Maniin sekä A Beautiful Mindiin olivat silkkaa moukan tuuria."
Viittaukset olivat tuuria? Vahingossa viittasivat ko. elokuviin, vai mitähän tällä tarkoitettiin?
Cane: Kiitokset kommentistasi.
VastaaPoistaVastaukset molempiin kysymyksiisi löytyvät arvostelun rivien välistä, tai vaihtoehtoisesti siitä suoraan luettuna. Kuten kirjoitin, niin omasta mielestäni elokuvan ennalta-arvattava käsikirjoitus sekä sen muut lukemattomat epäkohdat ja ongelmat ovat riittävä peruste sille, etten voi hyvällä omallatunnolla The Hangoveria kutsua nokkelaksi komediaksi. Takautuva kerronta on juurikin se ainoa edes hivenen nokkela elementti, joka ei kuitenkaan yksinään ole maininnan arvoinen meriitti.
Jälkimmäinen huomio ei sitten olekaan aivan niin yksioikoinen. Käsikirjoitukseen piilotettuja viittauksia on hyvin vaikeaa kirjoittaa "vahingossa". Kyseiset viittaukset kuitenkin oli tietyllä tapaa niin hyvin toteutettuja, että ne olivat ristiriidassa itse elokuvan lopputuloksen kanssa ja tämän vuoksi allekirjoittaneesta elokuvan loputtua tuntui, miltä tuntui.
Mielipiteet ovat aina mielipiteitä, mutta suosittelen tutustumaan muihin arvosteluihin ennen kuin tämän arvostelun perusteella jättää leffan katsomatta. Ennalta-arvattava? really? Huono toteutus? Hell no! Tässä on komedia, joka saa pitkästä aikaa naurattamaan, ensimmäisenä 10 minuutinkin jälkeen. Mutta jos ei tykkää tämän tyyppisistä leffoista, voi kai hyvin mielin suunnata Makuuniin Jennifer Lopezin "komedioita" haalimaan ;)
VastaaPoista